maanantai 14.10.2019 Elsa, Else, Elsi

Aina paikallinen, koillissavolainen

Virtuaaliurut tuovat Rotterdamin Säyneiseen

 

Lala Maukonen vielä tutustuu virtuaaliurkujen sielunelämään.

 

Kangasalan urkutehtaan käsialaa olevat urut ovat palvelleet Säyneisen kirkkokansaa jo vuodesta 1956. Nyt 63 vuoden iässä ne siirtyvät ansaitulle eläkkeelle.
Jyhkeän soittopöydän viereen ilmestyivät syyskuun puolessa välissä huomattavasti sirommat virtuaaliset urut. Soitto kaikuu tuttuun tapaan urkurin takaa parvelta, mutta ääni tulee pillien sijaan neljästä Genelecin kaiuttimesta.

Virtuaaliuruissa jokaiseen koskettimeen on tallennettu vastaava nuotti olemassa olevista uruista. Säyneisessä on Mixtuurin kaksisormioiset Intrada-urut, jotka mahdollistavat kahdeksien erilaisten urkujen ja yhden cembalon äänien tuottamisen.
– Säyneisen kirkon uruilla voidaan hallita kuudenkymmenen äänikerran urkuja, kertoo Mixtuur Finland Oy:n toimitusjohtaja ja Kuusankosken seurakunnan kanttori Timo Vikman.
Säyneisen urkuihin on tallennettu muun muassa saksalaisten, hollantilaisten ja puolalaisten urkujen äänimaailmoja – soittimella kotikirkkoon voi tuoda muun Rotterdamin Laurenskerkin kirkkojen urkujen äänimaailman.

Enää Säyneisen kanttorin työtä ei säestä soittopöydän kytkinten vaimea napsuttelu, sillä nyt äänikertoja säädellään kevyesti nappia tai kosketusnäyttöä painamalla. Koskettimien alapuolella olevaan nappirivistöön on tallennettu yleisimmin tarvittavia äänikertojen yhdistelmiä – napin painalluksella kevyen säestyksen korvaa mahtipontinen kiitosvirsi.

Virtuaaliurkujen hankkimisprojektin alulle pani viime vuonna nyt virkavapaalla oleva kanttori Annette Kärppä-Leskinen. Urut ja kaiuttimet maksoivat Kuopion evankelis-luterilaiselle seurakuntayhtymälle yhteensä 23 000 euroa.
– Pilliuruissa yksi äänikerta maksaa 20 000–30 000 euroa. Näin ollen esimerkiksi kahdenkymmenen äänikerran pilliurut voivat maksaa helposti puoli miljoonaa euroa, kertoo Vikman.
Vikman toteaa, että virtuaaliuruilla ei haluta syrjäyttää perinteisiä pilliurkuja, vaan molemmille on paikkansa.
– Pilliurut ovat mielestäni yhä soitinten kuningas. Joskus tilakysymysten sekä korkeiden hankkimis- ja huoltokustannusten vuoksi virtuaaliurut ovat kuitenkin tarkoituksenmukaisempi ratkaisu. Kyseessä on kaksi eri soitinta, joten kilpailu on turhaa.

Vielä toistaiseksi Säyneisen urkuparvella on käytetty patenttiratkaisuja: virtuaaliurut on pönkätty tasapainoon kirjapinolla ja sähkö kulkee jatkojohtoja pitkin. Lopullinen sijoittuminen parvella on vielä pohdinnan alla.
– Ei tiedetä vielä, jäävätkö vanhat urut parvelle sellaisinaan. Purkaminen tulisi kalliiksi, toteaa Säyneisen ja Nilsiän tämänhetkinen kanttori Lala Maukonen.
Maukonen kertoo, että vanhojen urkujen kanssa ongelmaa on ollut muun muassa äänikertojen toimivuudessa. Urkujen päällä lepäävässä huoltokirjan merkintöjen mukaan hankaluuksia ovat tuottaneet muun muassa temppuilevat kytkimet, napit ja koskettimet.
Lähes jokainen huoltomerkintä päättyy sanoihin ”viritystä korjattu”. Virtuaaliurkujen huoltokirjassa tätä lausetta ei tule näkymään, sillä digitaalinen koneisto ei kaipaa viritystä.

 

Lue koko juttu 3.10. Koillis-Savosta!

Jätä kommentti

*