perjantai 19.7.2019 Sari, Saara, Sara, Salla, Salli

Aina paikallinen, koillissavolainen

Tonttu ei vaan saa unta

Se on muuten hirvittävän suuri maailmassa tuo joululaulujen määrä. Niitä on hartaita ja hilpakoita, niissä seikkailevat sekä Joulu-ukko että Jumala poikineen. Itselleni ylitse muiden on yksi, koska siinä yhdistyvät sekä uskonto että korvatunturilaisuus. Tuo laulu on Tonttu, lienettä tuon kuulleet. Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vain saa unta.
Nyt kysyy joku, jotta hitonko opilla siitä laulusta voi uskonnollisuutta löytää? Taruolentohan siinä vain kiertelee yösydännä maalaistalon pihapiiriä, kuikkii elukkain olot ja hiipii vielä stalkkaamaan ihmisten huoneisiinkin. Ei siinä laulussa ole sanaakaan seimestä, ei paimenista tai ilosanomaa kantavasta enkelistä.


Totta. Ei olekaan. Mutta suuria ja syviä ajatuksia siinä biisissä pohditaan. Itse asiassa tekstiltään ikivanha laulu kertoo ihan selkeästi elämästä ja kuolemasta.
Laulun tonttu-ukko on erakko, erään talon kotihaltijaksi joutunut piilottelija. Tonttu näyttäytyy korkeintaan vahingossa, mutta talonväki tietää tontun olemassaolon ja kunnioittaa tämän olemassaolon korkealle. Ladossa majaileva harmaja ukko hoitaa hommiaan koneen lailla, tarkastaa ovien olevan lukossa ja valvoo sekä ihmisten että eläinten yörauhaa. Viran hoitaminen on tontulle kunnia-asia – eikä hän muuta mahda osatakaan. Se ei kuitenkaan tonttua haittaa, partajessikka pitää omaa tehtäväänsä tavattoman tärkeänä.
Tätä seikkaa kuvataan likipitäen koko pitkän laulun alkupuoli. Tosin heti alussa todetaan, että jokin asia tontun mieltä kaivelee. On kaivellut jo kauan, mene tiedä vuosisatojen ajan. Tontut kun ovat selkeästi melko pitkäikäisiä eläjiä, heillä ei ole oikein alkua eikä loppuakaan.
Ja siinäpä se ongelma juuri on. Virkavuosiensa aikana tonttu on nähnyt talon väen vaihtuvan, uusia on syntynyt ja entisiä on kannettu hautaan. Aika kulkee ja ihmiset vaihtuvat, mutta tonttu on ja pysyy. Se ei pääse kohtalostaan erililleen, yö yön jälkeen tonttu nousee tarkastamaan, jotta kanat varmasti istuvat orrellaan.
Viimeisissä säkeistöissä tonttu miettii ladossa suvisin asuvaa pääskysparia. Ne ovat lentäneet talveksi pois, mutta kesällä ne palaavat takaisin. Hyvähän niiden on lentää, koska ne pystyvät sen pitämään. Tonttu ei pysty. Eikä tonttu saa kiinni ajan virrastakaan, ei sen lähteestä eikä lopusta. Tonttu vain on ja miettii olemisensa tarkoitusta. Elämistä ja kuolemista.
Laulun lopuksi tulee aamu, talon väki herää uuteen päivään ja tonttu jää odottamaan seuraavaa yötä. Se tulee varmasti, aina uudelleen.
Paljon on pohtimista myös joulussa. Miksi sitä juhlitaan, mikä on sen sanoma? Sekö, että paketteja on varmasti paljon ja kinkun kastike kelvollista? Vai olisiko tuo jokin aivan muu?
Vastauksen siihen saa päättää itse kukin tykönään. Omasta puolestani saatan sanoa sen verran, että minusta joulussa on parasta rauha ja mahdollisuus ryhtyä yön hetkinä elämän olemusta pohdiskelevaksi tontuksi.
Hyvää joulua.

Jätä kommentti

*