tiistai 25.2.2020 Tuija, Tuire

Aina paikallinen, koillissavolainen

Tomi Kosonen kertoo vuosien koulukiusaamisesta kirjassaan

 

”Kumi Tootio” -huuto kuului niin monta kertaa kouluaikana, että Tomi Kosonen kirjoitti tarinansa kirjaksi, jonka nimeksi tuli Kumi Tootio Kiusatun Kaamos, Tiimin Tuki. Kirja kertoo nuoren miehen selviytymistarinan; sen kun kiusatusta tuli tiimin jäsen.
Tomi Kosonen asui elämänsä kaksi ensimmäistä viikkoa Siilinjärvellä ja sitten perhe muutti Petoselle, jossa hän asui viisi ja puoli vuotta. Vuonna 1998 perhe muutti Muuruvedelle ja siellä poika aloitti koulunsa.
Kotona oli opetettu, että pitää olla rehellinen. Niinpä poika kertoi opettajalle tapahtumasta, joka oli välitunnilla sattunut. Niin tuli poikaan ensimmäinen leima ”rollikello”.
– Ala-aste oli pääasiassa kivaa aikaa vaikka minut jätettiin joidenkin asioiden ulkopuolelle eikä minulle kerrottu kaikkea. Yläasteella alkoi huutelu ja koska en huutanut vastaan, olin helppo kiusaamisen kohde. Murrosiässä putosi helposti pois porukasta ja sosiaaliset taitoni eivät kehittyneet, kertoo koulukiusattu Tomi Kosonen.

Tomi kertoo, että häntä ei kiusattu fyysisesti.
– Olin urheilullinen, mutta minua ei valittu joukkueeseen. Pelasin jalkapalloa ja salibandyä ja niissä oli mukana myös koulukiusaajiani. Pelissä ja harjoituksissa minua ei kiusattu. Kiusaaminen loppui peruskouluun, mutta olin edelleen ydinporukan ulkopuolella. Kun Juankosken amiska loppui se hajotti porukan ja minulle amiskan loppuminen oli helpotus.
– Olin ujo ja kiusaaminen lisäsi ujouttani. Minulta myös puuttui rohkeutta ja kun kotona kysyttiin, kiusataanko minua, niin kielsin aina kiusaamisen. Yläasteella kyllä oli keskustelutilaisuus kuraattorin kanssa, jossa olivat mukana omat vanhempani, kaksi kiusaajaani ja heidän vanhempansa. Toinen kiusaajista joutui vaihtamaan koulua ja koska hän oli pidetty oppilas, sekin meni minun piikkiini.

Mitä Tomille kuuluu nyt? Lue koko juttu 30.1. Koillis-Savosta!

Jätä kommentti

*