perjantai 5.6.2020 Sulevi

Aina paikallinen, koillissavolainen

Savutsasouna on Topi-vaarin hiljentymispaikka

 

Riistaveteläinen valokuvaaja, kuvajournalisti ja taiteilijaprofessori emeritus Topi Ikäläinen syntyi Keiteleellä savusaunassa ja on lapsuudestaan saakka muistellut kaiholla kotisaunastaan saamaansa kulttuuriperintöä.

Mittavan työuransa aikana laajasti maatamme ja maailmaa kiertänyt Topi-vaari on nähnyt ja kokenut saunan jos toisenkin löylyt, mutta lapsuuden savusauna ei unohdu koskaan.
– Sauna on kuulunut elämän rytmiin aina, mutta oman savusaunan rakentamiseen tarvittiin luonnonvoimien apua. Vuoden 1992 tapaninpäivän myrsky kaatoi lähimetsästä suurimmat tukkipuut ja ajatus omasta savusaunasta vahvistui, Topi kertoo.
– Rakentamaan päästiin seuraavana vuonna vahvasti paikallisin voimin. UPM toimitti puut Kuukan Sahalle, ja saunan hirret höylättiin Nilsiän Hirsituotteella. Savusaunan rakennepiirustuksista sekä perinneratkaisuista hankin kaiken mahdollisen tiedon, sillä halusin kunnioittaa itäsuomalaista mallia.

– Viime vuosituhannen lopulla maassamme levinnyt tsasouna-buumi oli tehnyt minuun syvän vaikutuksen. Pieniä kauniita tsasounia nousi silloin pihapiireihin ja vesien äärille. Työssäni olin ja kuvannut ja seurannut läheltä molempien kansankirkkojemme elämää ja halusin saunastani samalla oman hiljentymispaikkani, sanoo Topi.
– Savutsasounaksi kutsumassani saunassa Melaveden rannalla ovat vuosien saatossa vierailleet sukulaiset ja ystävät, työtoverit ja kollegat sekä usein myös molempien kansankirkkojemme papit ja piispat.

Savusaunan puoli on rakennettu kuusihirrestä ja lämmin saunatupa mäntypuusta. Väliin mahtuu avoterassi, joka avautuu järvelle ilta-aurinkoon.
– Perinteitä kunnioittaen halusin saunaan myös perinteisen pesukaluston. Etsittyäni sellaisia pitkin Suomen ja Venäjän Karjalan toreja huomasin, että tarjolla oli vain tehdastekoisia tai muuten huterasti tehtyjä.
– Ehkä etsin niitä turhan kaukaa, sillä todellinen saavimestari löytyikin Pielavedeltä. Käsityönä vanhan kansan oppeja hyödyntäen ikämies Teuvo Laitinen veisteli täydellisen saunakaluston parissa viikossa raitapuusta pihlajavantein. Käyttöohjeita noudattaen kalusto on palvellut jo neljännesvuosisadan.

 

 

Savusaunan monikäyttöisyys hivelee julkisesti kulinaristiksi tunnustautuvan Topin makuhermoja.
Perinteinen lihan ja kalan savustus kulkee suvussa jo neljännessä polvessa. Hirvenmetsästyksen alettua savustuksen hoito ja valvonta siirtyy luontevasti hirviseuraan kuuluville lastenlapsille. Samalla kertaa saunassa kypsyy sopivasti myös kalaa, sikaa ja lammasta.
Kylpykuntoon Topin savusauna lämpiää noin neljässä tunnissa. Jos haluaa jälkilöylyt vielä aamutunneilla, sekin onnistuu, kun polttaa lämmityksen alussa kaksi ensimmäistä pesällistä tuohetonta koivuhalkoa.
Jälkilöylyissä laudeliinoilla lekottelu on sitä parasta, mitä savusaunoja arvostaa. Silloin voi antaa ajan pysähtyä ja ajatuksille luvan jatkaa hidasta harhailua.

Kuvajournalisti Topi Ikäläinen on tehnyt mittavan uran maamme sanoma- ja kuvalehtien sekä kuvakirjojen kuvittajana.
Hänet on palkittu lukuisin taide- sekä valtionpalkinnoin ja muun muassa Maailman kauneimmat kuvateokset -pronssimitalilla Leipzigissa Kuopio-kuvakirjasta (Ikäläinen, Komulainen, Julkunen).
Ikäläinen on osallistunut kymmeniin näyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla sekä toiminut lukuisissa taiteen alan järjestö-, luottamus- ja asiantuntijatehtävissä sekä valtion kuvataidetoimikunnan jäsenenä ja puheenjohtajana.
Hän on ollut perustamassa Kuopioon Victor Barsokevitsch -Seuraa sekä VB-valokuvakeskusta. Tasavallan Presidentti myönsi Topi Ikäläiselle Suomen Leijonan I luokan Ritarimerkin vuonna 1994.

Kommentit

  • Tapio Korhonen

    Jutun luettua muistuu lapsuuskotini
    savusauna mieleen. Kyseisessä sai
    na käytiin lauantaisin talvisin.
    Kesällä saunottiin viikollakin.
    Lämmitys oli voisko sanoa tietynlai-
    nen juttunsa sekin rituaaliksikin
    voisi sanoa.

Jätä kommentti

*