perjantai 20.9.2019 Varpu, Vaula

Aina paikallinen, koillissavolainen

Mr. Seefeldin veriveli

– Eero Mäntyranta oli isäni serkku. Verien puolesta olemme veljekset, minulla ja Eerolla on suvustamme vahvimmat veret.
Säyneisessä asuva Pekka Mäntyranta ei sano tätä rehennellen, päinvastoin. Jos hän olisi tiennyt, millainen tuskien taival alkoi vuonna 1990 työterveyslääkärin ihmeteltyä Pekan hemoglobiiniarvoja, hän olisi ehkä jättänyt koko tutkimusrumban väliin.
Mutta ei jättänyt, vaan suostui. Euroopassa ja entisessä Neuvostoliitossakin työskennelleen muurarimestarin veri kävi analysoitavana Yhdysvalloissa asti, ja Mäntyrantojen suvun salaisuus alkoi selvitä niin geenikartalta kuin historian kirjoistakin.

Hiihto ja juoksu olivat Ylitorniolla syntyneen Pekankin lajeja 15-vuotiaaksi. Silloin puusuksilla kilpailleet hävisivät lasikuitukaluston käyttäjille, Pekalle kävi niin nuoskakelissä piirikunnallisissa kisoissa. Vieläkin häntä joskus harmittaa, että valmentajaa ei ollut ja että oppi suksien voiteluun tuli vasta armeijassa.
– Kunto oli kuitenkin hyvä: kävin armeijan Lapin rajavartiostossa koirakouluttajana, ja vähän ennen palveluksen loppua juoksin Cooperin testissä 3 860 metriä armeijan ”kusiluistimilla”. Kilpahiihtäjät ja -maratoonarit eivät päässet sitä pitemmälle.
Aikuisena Pekka on harrastanut kävelyä ja aiemmin myös painonnostoa – 62-kiloisten sarjassa hän työnsi penkiltä parhaimmillaan 135 kiloa –. Kuntoa on pitänyt yllä myös fyysinen työ muurarimestarina. Remontti-Reiska-ohjelmassa Pekka vilahti 1990–2000-luvun vaihteessa.

Vuonna 1990 Pekka asui Espoossa ja kävi työterveyslääkärillä. Laboratoriokokeet paljastivat, että hemoglobiini oli poikkeuksellisen korkea, 249. Lääkäri epäili aluksi vikaa mittalaitteissa, ja siitä piikkikammoisen miehen painajainen alkoi.

Lue koko juttu tämän päivän Koillis-Savosta!

Jätä kommentti

*