torstai 25.4.2019 Markku, Marko, Markus

Aina paikallinen, koillissavolainen

Minäkin kiduttaja

Pyydystä ja päästä -kalastus on kalan hyvinvoinnin kannalta huono ratkaisu. Näin sanoo Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY. Pyydystä ja päästä -kalastus on SEY:n näkemyksen mukaan yksiselitteisesti kiellettävä uudistettavassa eläinsuojelulaissa.
Pyydystä ja päästä -kalastus sai alkunsa Pohjois-Amerikassa yli 100 vuotta sitten, kun sitä käytettiin keinona suojella luontaisia kalakantoja. Pääasiassa tällaista kalastusta harrastavat arvokalojen, kuten lohen ja taimenen pyytäjät. Siis ne, jotka hakevat elämyksiä, ei ruokaa.
Minäkin olen syyllistynyt tuollaiseen kalastukseen, vaikka olen pelkkä ongen uittamisesta nauttija. Kalassa ollessani en ole miettinyt, että saatan aiheuttaa kaloille tarpeetonta kipua, stressiä ja tuskaa. Mitäpä sitä nyt ihan kaikkea miettimään.
Kotijärveni Akonvesi on kasvattanut viime vuosina ahvenia melkoisiksi köriläiksi. Semmoisiksi maitopurkin pituisiksi. Ja kun pinnan alla elää suuria kaloja, tulee niihin himo.
”Onks tämä sopiva? Ai, liian pieni, heitetään pois.”
Onnellinen se ahven, joka ei ole syönyt matoa ja koukkua liian ahnaasti, vaan koukku istuu nätisti suupielessä. Varovasti irrottaen sen saa pois vaurioitta. Ja sitten vaan abborre takaisin kasvamaan.
Mutta entä ne, jotka ovat hotkaisseet koukun melkein peräsuoleensa asti. Pihdit auttavat koukun pois saamisessa, mutta kala, jonka sisukset tulevat koukun mukana, on entinen kala. Mutta ei huolta, lokkihorisontista tilannetta katseleva lintu saa tällä kertaa ilmaisen lounaan.

Eläinten hyvinvointitutkijat ovat lähestulkoon yksimielisiä siitä, että kala tuntee kipua. Se ei kuitenkaan pysty ilmaisemaan kipuaan ihmiselle ymmärrettävällä tavalla, ei äänillä eikä ilmeillä. Ei sitä pysty tosin ilmaisemaan se matokaan, joka työnnetään koukkuun. Tai kiemurteleehan se, siitä kait tuntuu pahalta.
Eläinsuojelu kuuluu siihen sarjaan asioita, joita ei toinna pohtia liian perusteellisesti. Siitä tulee aina paha mieli. Aina löytyy joku kärsijä. Niin kuin lehmä.
Suomalaisista maitotiloista noin 70 prosenttia on parsinavetoita. Parsinavetassa naudat elävät kaulastaan kytkettynä parteen, ne pystyvät makaamaan ja nousemaan seisaalleen, mutta liikkuminen tai kääntyminen parressa on mahdotonta.
Eläinsuojelulain mukaan kytkettynä pidettävien lypsylehmien tulee päästä ulkoilemaan vähintään 60 päivänä toukokuun ja syyskuun välillä. Moni muistaa, miten onnellisia lehmät olivat keväällä, kun pääsivät vapaaksi laitumille. Mutta silloin navetat olivatkin seitsemän, ei seitsemänkymmenen lehmän navetoita.
SEY haluaa, että uudistettavassa eläinsuojelulainsäädännössä kielletään paitsi pyydystä ja päästä -kalastus, myös parsinavetat.
Saa nähdä, kumpi kieltoa päätyy lakiin, vai kumpikaan.
PIRJO MONONEN

 

Jätä kommentti

*