torstai 25.4.2019 Markku, Marko, Markus

Aina paikallinen, koillissavolainen

Juice ja täysikuu valvottavat

Nukuin viime yö hyvästi, pitkästä aikaa. Johtuu kahdesta asiasta. Täysikuu alkaa olla pian sirppinä taivaalla, enkä jaksanut maata ruvetessa seurustella Juicen kanssa. Olen kahlannut Heikkis-Antin Risainen elämä-kirjaa iltalukemisena. Kirja on kuin tiiliskivi rinnan päällä ja pränttikin huonolla lähinäöllä hirveen pientä. No, tuhat sivua siinä kait olisi, jos isompaa olisi.
Nyt olen kulkenut Juicen matkassa Tampereelle, tutustunut Harri Rinteeseen ja Mikko Alataloon. Demokin on tehty ja Los Coitus Interruptus perustettu. Mutta erityisellä innolla paneuduin kirjan alkuun, niihin Juankosken vuosiin.
Kun Päivölän puutarha ja Akonveden uitto ovat aika tuttuja asioita, näin sieluni silmin Juicen siellä kotirannoillamme hoilaamassa serenadia Annalle. Akonpohjassa on myös Juicen äidin, Einin koti, jossa Juice velmuili heinäpellolla tai muissa talon töissä.
Akonpohjassa tapaan kesällä myös Einin sisaria, Leenaa ja Kerttua. Molemmilla on kesäpaikka siellä samaisen Kämäräisen rannalla, missä Mikkosetkin asuvat. Etenkin Leenan kanssa puhutaan yleensä aina myös Juicesta.

Risaisen elämän tekee läheiseksi se, että kirjan kirjoittaja Antti Heikkinen on kuulunut tämän lehden vahvuuteen jo vuodesta 2009. Ollut välillä puolikkaana ja välillä virkavapaalla kirjojensa kimpussa, mutta monella tapaa silloinkin läsnä.
Juice-kirja on läheinen myös siksi, että olen ollut aina Juice-fani. Hän oli loistava lyyrikko, enkä usko, että hänen paikkaansa vie kukaan vielä pitkään aikaan, jos koskaan. Nyt voisi olla muuten hyvä hetki lämmitellä uudelleen Juicen muistokonsertti, tuo aivan upea musiikki-ilta. Soittajat ja laulajathan ovat edelleen voimissaan ja pääosa vielä näissä maisemissa.
PIRJO MONONEN

Jätä kommentti

*