tiistai 20.8.2019 Sami, Samuli, Samu, Samuel

Aina paikallinen, koillissavolainen

Doktor DDR kuuntelee ja koskettaa potilasta – Esa Häkli hankki Itä-Saksasta ”manuaalisen” ammattitaidon uralleen

– Vuodet 1977–1983 DDR:ssä Greifswaldin yliopistossa olivat elämäni iloisinta ja huolettominta aikaa, ja sain siellä erittäin tasokkaan, perusteellisen perusopetuksen.
Näin muistelee Esa Häkli, itäsaksalaisilla opeillaan pääasiassa juankoskelaisia, Kysteri-aikanaan myös kaavilaisia ja rautavaaralaisia, 35 vuotta hoitanut lääkäri.
Vuonna 1456 perustetulla yliopistolla kaikkine erikoisaloineen oli käytössään ultraäänikoneita yksi ja tietokoneita nolla. Kaikesta materiaalista ja rahasta oli pula.
Häkli opettelikin ensimmäisinä kesinä silmät pyöreinä suomalaisten terveyskeskusten ja sairaaloiden laitteita.
– Opetus DDR:ssä oli saksalaista koulua: pakollisia luentoja oli kuutena päivänä viikossa kello 8–16, ja läsnäolo kontrolloitiin.
– Luentovapaiden viikkojen jokaiselta päivältä piti olla harjoittelutodistus terveydenhuollon alalta. Minäkin desinfioin hanskoja, teroitin monikäyttöisiä neuloja ja pesin mummojen pyllyjä. Siinä sai kokonaiskuvan siitä, mitä muut ammattiryhmät terveydenhuollossa tekevät. Samalla näki potilaan arkea.
– Itä-Saksassa oppi manuaalilääketiedettä: ensin potilas kertoo, sitten lääkäri jututtaa, kaikilla aisteillaan kuuntelee ja käsin tutkii. Ihmisen rakenne opittiin, kun kaksi vuotta luettiin anatomiaa ja preparoitiin ruumiita.

Tuo potilaan kohtaamisen tapa on se DDR:n perintö, jota Häkli välittää uraansa aloitteleville valkotakeille.
Vielä jokin aika sitten ajateltiin mekanistisesti, että ellei mitään näy kuvissa, potilas ei ole sairas, mutta Häklin iloksi ollaan menossa toiseen suuntaan.
– Vähintään puolet diagnooseista selviää potilaan kertomasta, pitempiaikaisista vaivoista jopa 80 prosenttia, jos potilaan antaa puhua keskeyttämättä. Moni osaa eritellä syy–seuraussuhteita ja on miettinyt sukuperimää.
– Jokunen prosentti asioista on sellaisia, joille lääkäri ei mahda mitään ja joita ennen hoiti pappi. Suru, menettämisen tuska, iän aiheuttaman rappeutumisen hyväksyminen ja kuolema ovat sellaisia.
Häkli on huomannut joidenkin lääkäreiden pelkäävän potilaan koskettamista.
– Sanon, että tutkikaa potilasta myös käsin. Siinä on lääketieteellinen aspekti, mutta koskettaminen on myös potilaan inhimillistä arvostamista ja hänen vaivansa tunnustamista.

 

Lue koko juttu Koillis-Savon kesälehdestä!

 

Jätä kommentti

*