perjantai 5.6.2020 Sulevi

Aina paikallinen, koillissavolainen

Aika asettua aloilleen – Hallikaiset siirtyivät pyörien päältä asumaan entiseen viinitietokeskukseen

Maatalousoppilaitoksen entinen viherkasvitila on vieläkin nimensä veroinen. Valoisa huone tarjoaa Samel ja Kaire hallikaiselle rauhallisen miljöön pysähtyä lehden tai kahvin ääreen.

 

Päivällinen pitkän pirtinpöydän ääressä. Pitkälleen pötkähtäminen sohvalle. Kääntyminen ilman kolahtelua.

Kaire ja Samuel Hallikainen arvostavat uudessa arjessaan pieniä asioita. Vielä joulukuussa heidän kotinsa kulki pyörien päällä ja oli tarkoitettu lähinnä nukkumiseen.

Nyt takana on muutama kuukausi eloa Muuruveden maatalousoppilaitoksen entisessä viinitietokeskuksessa. Jos kaikki sujuu suunnitellusti, ensi kesänä pariskunta voi kutsua paikkaa kodikseen.

 

Muuruveden maatalousoppilaitoksella opettaneet Hallikaiset ostivat koulun navetan vuonna 2015.
Huomiota vaativa maitotila, sen satapäinen karja, laitteet sekä ympäröivät pellot söivät viljelijäparin arjesta suuren siivun. Kaksikon Kaaville rakentama koti jäi vähälle käytölle pitkän työmatkan takia.

– Rupesi ihan ärsyttämään, että on uusi koti, josta kukaan ei nauti. Paikat pääsivät pölyttymään ja kukat rehottamaan, Kaire kertaa tunnelmiaan.

Hallikaiset päätyivät myymään omakotitalonsa ja vuokraamaan asunnon Kaavin kirkonkylältä. He kuitenkin yhä viettivät päivänsä ja yönsä navetassaan ja sen sosiaalitiloissa. Lopulta ratkaisuja jäi vain yksi – jos navettaa ei voi siirtää kodin luokse, kodin on siirryttävä navetan luokse.

Uudessa kotiosoitteessa työmatka ei ollut ongelma, sillä pariskunta eli navetan yläkerran sosiaalitiloissa. Paikalta löytyi kaikki elämiseen tarvittava – paitsi rauha.

– Kun navetan meteli kuului jatkuvasti, tuntui kuin olisi ollut koko ajan töissä, Samuel puuskahtaa.

Lopulta Samuel ja Kaire alkoivat harkita hurjan kuuloista ideaa, jonka riistavetinen kaveri oli heittänyt ilmoille: ”Ostakaa asuntovaunu!”
Idea muuttui suunnitelmaksi ja suunnitelma teoiksi. Pian Hallikaiset löysivät itsensä pyörien päältä uudesta kompaktista kodistaan, jota voisi siirrellä juuri haluamalleen etäisyydelle punaisesta pihatosta.

 

Hallikaiset eivät halunneet myydä asuntovaunuaan, vaan se odottelee katoksessa mahdollisia lomareissuja. Perheen australiankelpie Leksa on ottanut uuden tilavan kodin ilolla vastaan.

 

Karavaanarielämä ei ollut kaksikolle ennestään tuttua, mutta arki sujui ilman suurempia ongelmia. Navetan sosiaalitilat tarjosivat mahdollisuuden kokkaamiseen, peseytymiseen ja pyykkäämiseen. Kaire ja Samuel ruokailivat yleensä navettansa etukuistilla, jolloin seuraan saattoi liittyä oppilaitoksen henkilökuntaa sekä opiskelijoita.

Asuntovaunuun muuttaminen ei tarkoittanut maallisesta omaisuudesta luopumista, sillä tavarat saatiin säilöön tilan varastoihin.

Ensimmäisen talven vaunu seisoi oppilaitoksen verstaan autokatoksessa. Kodin äänieristys ei vaientanut aamuisin tiluksilla touhuavien opiskelijoiden ääniä, mutta tämä oli lähinnä harvojen lomapäivien ongelma. Keväällä vaunu siirrettiin taivasalle, jossa luonto piti huolta herätyksestä aamuisin – ja välillä myös öisin.

Vaunun paikka vaihteli vuosien varrella. Viime kesänä opiskelijoiden lähdettyä tilukset hiljenivät huomattavasti. Maatalousoppilaitoksen rakennukset jäivät tyhjilleen, joukossaan opetustilana toiminut entinen viinitietokeskus.
Kaksikko näki yli 20 vuotta teollisuuskäytössä olleessa rakennuksessa kotipotentiaalia, ja päätti yksissä tuumin jättää asuntovaunuelämän – ja ostotarjouksen.

Nyt pariskunta on asettunut viinitietokeskukseen ja odottaa rakennusvalvonnan lupaa rakennuksen asuinkäyttöön muuttamisesta.
– Nyt tässä on periaatteessa käynnissä koeponnistus, Samuel virnistää.

 

Vuonna 1997 rakennetussa viinitietokeskuksessa on opetettu alun perin tilaviinin valmistusta. Paikalla on myös valmistettu erilaisia viinejä ja siidereitä. Tästä ajasta muistuttavat punatiiliset viinikellari ja viinin kypsytystila, jotka Hallikaiset unelmoivat muuttavansa joku päivä saunatiloiksi.

2000-luvun alkuvuosina viinin valmistus loppui, ja tilat muokattiin maatalousoppilaitoksen kukkasidonnan ja puutarhapuolen opetustiloiksi. Koulun sulkeuduttua tilat jäivät tyhjilleen, mutta koulutuskuntayhtymä on pitänyt rakennuksen lämpimänä.

Opetusvuosista muistuttavat tämänhetkisen tupakeittiön jättimäiset kylmätilat, raskas metallinen nosto-ovi ja kulutusta sekä kosteutta kestävät lattiat. Korkeassa katossa komeilevat kirkkaat loisteputket ja putkistojen verkosto, lattiassa lehmäntaljan alta pilkistää lattiakaivo.

Hallikaiset haluavat pitää rakennuksen historian näkyvillä. Nosto-ovi ja kylmätilat kylläkin saavat lähteä – he eivät koe tarvitsevansa jääkaappipakastinta, jolla on kokoa enemmän kuin heidän edellisellä kodillaan.

 

Hallikaiset haaveilevat maan alla olevien viinikellarin ja kypsytystilan muuttamisesta saunatiloiksi.

 

Ensimmäistä kertaa vuosiin he voivat pyytää kavereitaan kotiinsa vierailulle.

– Asuntovaunussa taisi kerran käydä entinen työkaveri glögillä. Sosiaalinen puoli jäi vaunussa vähäiseksi, Kaire kertaa.

Tilojen avaruus miellyttää viljelijäparia. Lisäksi rakennuksella on nappisijainti, samaan aikaan riittävän lähellä ja riittävän kaukana työpaikasta.

– Aikaisemmin lomailu oli hankalaa, kun ruuat laitettiin ja suihkussa käytiin joka tapauksessa navetalla. Aivot palasivat töihin aina, kun avasin navetan oven, Kaire kertoo.

– Huomaa, miten oma mielialakin on erilainen, kun koti ei ole pelkkä makuuhuone.

 

 

Lisää kuvia Hallikaisilta ja juttua rakentamisesta sekä asumisesta 19.3. Koillis-Savossa!

Kommentit

  • Silja

    Hienoa Hallikaiset! Upeaa tilojen uusiokäyttöä. Ja minä ostan luomumaitoa, koska se on hyvää ja siten tuen näitä ahkeria yrittäjiä. Onnea uudelle kodille ja teille!

  • Jouni

    Tällaisia ihmisiä Suomi tarvitsee. He eivät lannistu vastoinkäymisten edessä, vaan uskovat työn tekemiseen. 👍

Jätä kommentti

*