perjantai 6.12.2019 Niilo, Niko, Niklas, Niki, Nikolai

Aina paikallinen, koillissavolainen

Hokkaset siirtyivät EU-korttelista kaavilaisiin maisemiin

Eija ja Ari Hokkanen matkustavat asuntoautolla mukanaan koira Osku ja kissa Catsy. Jäkimmäinen jäi kuvasta.

 

Eija ja Ari Hokkasella oli kunnianhimoinen suunnitelma päästä muuttamaan juhannukseksi vakituisesti kesäasuntoonsa Kaavin Papinsaareen. Kunnianhimoisen tavoitteesta teki se, että muutto tehtiin Belgian Sterrebeekistä.
– Juhannus vietettiin kuin vietettiinkin Papinsaaressa, ja muuttolaatikot seurasivat perässä pari päivää myöhemmin, Eija kertoo.
Näihin lukemattomiin laatikoihin oli pakattu 24 elinvuotta Belgiassa.

Kaavilaislähtöinen Eija aloitti uransa Kauppaopiston jälkeen kotisuomessa. Tyttären syntymisen jälkeen Eija ja aviomies Ari päättivät hakea uudenlaista ulottuvuutta.
– Väläyttelimme ajatuksia esimerkiksi Afrikkaan muuttamisesta, Ari kertoo.
Vuonna -93 Eija päätti hakea kilpailun kautta EU-neuvoston virkoja, ja kahta vuotta myöhemmin pariskunta löysi itsensä Brysselistä.
Eija kirjoitti EU-neuvostossa puhtaaksi suomalaisia tekstejä. Liukuhihnamainen työ ei tuonut kuitenkaan toivottua haastetta, ja vuoden jälkeen Eija vaihtoikin henkilöstöpuolelle. Myöhemmin Eija siirtyi Euroopan Komissioon – ensin käsittelemään väärinkäytöksiä ja myöhemmin verotuksen ja tulliliiton pääyksikköön.

Ari vietti ensimmäisen Belgian vuotensa kotona perheen pienen tyttären kanssa. Vuoden jälkeen hän päätyi vaimonsa tapaan töihin EU-kortteliin.
– Käsittelin Euroopan Parlamentin asiakirjoja. Tämän jälkeen toimin Euroopan Komissiossa komissaarien autonkuljettajana.
Brysselin hektinen liikenne aiheutti vauhdikkaita tilanteita – ja niitä hetkiä, kun jonot matelivat parin kilometrin tuntivauhdilla. Kaavin kirkonkylälle ajaessa hampaiden kiristelyä syntyy huomattavasti vähemmän.
Pariskunta sopeutui belgialaiseen elämänmenoon hyvin. Työpaikalla puhuttiin englanniksi, mutta EU-korttelin ulkopuolella kielitaito oli kovemmalla koetuksella.
– Opettelin ensin puhumaan ranskaa ja myöhemmin hollantia, Eija muistelee.
– Minulle uudet kielet olivat aluksi täyttä hepreaa. Mutta kyllä englannilla ja välttävällä ranskalla pärjäsi, Ari naurahtaa.

Lue koko juttu 25.7. Koillis-Savosta!

Jätä kommentti

*